Hei!
Olen Amanda Väyrynen ja suunnitelmissani on kasvattaa pienimuotoisesti mittelspitzejä kennelnimellä Helmikallion.
Asumme Tampereen kupeessa Ylöjärvellä. Perheeseemme kuuluu minun lisäksi mieheni Risto, lapsemme Ellen 9v, Anna 6v ja Väinö 1v sekä koiramme Minttu ja Pippa, unohtamatta Maisaa, joka asustelee mummuni luona. Tällä hetkellä olen lasten kanssa kotona, muutoin työskentelen rakennusalalla pintakäsittelijänä.
Mittelspitzeissä ihastuin niiden pippuriseen luonteeseen sekä valppaaseen ja suloisen karvaiseen ulkonäköön. Kriteereinä koiraan minulla oli mahdollisimman terve, monipuolinen harrastuskoira ja pieni koko. Toiveena oli myös mahdollisesti vapaana pidettävä rotu.
Koirataival alkoi vuonna 2017, kun pitkän harkinnan ja sopivan kasvattajan etsimisen jälkeen päätin ottaa ensimmäisen koirani Maisan sijoitukseen kennel Memeline´siltä. Toki olin jo pienenä koiriin tottunut mummulassa, mutta kotona niitä ei koskaan ollut. Maisa kotiutui meille maaliskuussa 2017 ja sen kanssa käytiin tiiviisti pentukursseilla ja pikkuhiljaa myös mätsäreissä.
Ensimmäisen kerran uskallauduin kehään elokuussa 2017, josta alkoikin hurja innostus koiranäyttelyihin. Harmikseni Maisa ei kovin pärjäävä rotukehissä ollut, joten alkuvuonna 2018 mainitsin Maisan kasvattajalle halusta saada näyttelykoira.
Seuraavaksi sainkin uutisia Saksan tuontikoirasta, josta saattaisi tulla kiva kaveri kehiin. Niinpä kesäkuun lopulla 2018 haimme lentokentältä Mintun kotiin. Minttu tuli sijoitukseen meille kennel Memeline´sin ja kennel Aureahof´sin kautta. Mintun jälkeen innostuin valtavasti kasvatustyöstä, jonka jälkeen syksyllä 2019 kävin kasvattajakurssin, hain kennelnimeä ja aloin pohtimaan ensimmäistä jalostusnarttuani.
Talvella 2020 aukesi mahdollisuus kiinnostavaan sijoitusnarttuun, josta olin ollut kiinnostunut jo hetken. Niinpä meille kotiutui Teddybear Rockers kennelistä kaunis oranssisoopeli pentu nimeltään Pippa. Pipan kanssa emme kuitenkaan koronasta johtuen päässeet kehään kuin muutamasti, mutta toivottavasti tulevaisuudessa pääsen viemään myös Pippaa aktiivisesti näytille.
Pipan ollessa vuoden ikäinen Maisa ja Minttu alkoivat osoittautua riitapukareiksi, joten Maisa muutti mummuni luokse muutaman kilometrin päähän, jotta arki saatiin kaikille mukavaksi. Maisa on edelleen omistuksessani ja nähdäänkin usein eikä harrastaminenkaan Maisan kanssa ole loppunut.
Meillä kaikki koirat elävät perheenjäseninä muun perheen keskellä, tottuvat arjen touhuihin ja ääniin sekä pääsevät kanssamme nauttimaan metsäretkistä ja veneilystä.
